Espoon – Kouvolan ryhmä
Ryhmä toimii Pisaran sääntöjen mukaisesti humanitaarisen avun viejänä kristillisellä pohjalla. Kohdemaina ovat Viro ja Venäjä.
Työmme jakautuu kolmeen osa-alueeseen: vankilatyöhön, kristilliseen päihdetyöhön ja työhön muissa laitoksissa. Näistä työmuodoista tarkemmin alla. Kaikista matkoista teemme matkakertomuksen, joka julkaistaan Pisara-kirjeessä.
Työryhmämme toimii vapaaehtoispohjalla. Maksamme pientä palkkiota vain tulkeille ja muusikoille.
Työryhmämme vahvuus on vertaistuessa. Mukana on vapautuneita vankeja, päihdekierteestä selvinneitä
ja eläkkeellä oleva huumepoliisi. Käytännön asioita hoitaa eläkkeellä oleva talousjohtaja.
Vankilatyö
Ryhmä teki vankilatyötä Pietarin alueen vankiloissa yli kymmenen vuoden ajan. Venäjän suljettua vankilat
ulkomaalaisilta, on työ jatkunut Viron ja Latvian vankiloissa.
Virossa työtä on tehty sen eri vankiloissa, mutta käytännön syistä työ on keskitetty Tallinnan ja Tarton vankiloihin. Vankeusaika muodostuu aina henkisesti raskaaksi. Yhdessä pohdimme, miten elämä vapautumisen jälkeen voisi muuttua.
Olemme iloinneet yhteistyöstä Viron vankilaviranomaisten ja vankilapappien kanssa. Jokaisessa vankilassa on pappien työhuone, missä eri kirkkokuntien papit työskentelevät. Viron vankilat eivät ota vastaa tavaraa,
hengellistä kirjallisuutta voimme toimittaa vankilapapin kautta.
Vierailuilla pidämme vankien kanssa hengellisen tilaisuuden, jossa tutkimme Raamattua ja jaamme kokemuksia Jumalan työstä elämässämme. Pyrimme järjestämään musiikkia jokaiselle käynnille, usein se
on vankien oman musiikkiryhmän tuottamaa. Vastaamme esille nousseisiin kysymyksiin ja rukoilemme tarvittaessa myös yksittäisten vankien puolesta. Tarton vankilassa tilaisuus on osa jumalanpalvelusta, joka voi päättyä yhteiseen ehtoolliseen vankien kanssa.
Tartossa tuemme vankilapapin perustamaa vapautuneiden vankien kotia.
Vankien vastaanottoa kuvaa hyvin Tallinnan vankilassa eräältä vangilta saatu lappunen: ”Rukoilen teidän puolesta. Se on ihan tärkeää, että olette täällä.”
Kristillinen päihdekuntoutustyö
Haluamme tukea kristillisiä päihdekuntoutuskoteja taloudellisesti, mutta ennen kaikkea niiden asukkaita heidän taistelussaan päihteettömään elämään. Venäjällä kohteemme ovat olleet Viipurin ja Pietarin alueilla, Virossa Tallinnan alueella ja Latviassa Jegabpilsin alueella.
Käynneillä tuomme esille tuotujen tarpeiden mukaan vuodevaatteita, kenkiä, vaatteita ja ruokatarvikkeita. Harkinnan mukaan voimme tukea rahallisesti myös heidän rakennushankkeitaan.
Vierailuilla jaamme Jumalan sanaa ja kuulemme todistuksia Hänen työstään näiden miesten ja naisten elämässä. Musiikkia saamme sekä isäntien että vieraiden puolelta. Yleensä tilaisuus päättyy yhteiseen rukoukseen ja ylistykseen, sekä rukouspalveluun sitä toivoville.
Työ seurakuntien kanssa
Aikaisempina vuosina olemme vierailleet Venäjällä useissa seurakunnissa. Tällä hetkellä kohteemme ovat Virossa ja Latviassa.
Virossa olemme työskennelleet lähinnä Lääne-Nigulan, Sauen ja Lasnamäen seurakuntien kassa. Olemme voineet toimittaa heille monenlaista materiaaliapua lapsi- ja nuorisotyöhön sekä diakoniaan. Sauella rahoitimme vanhusten joulupaketit koteihin, kun he koronan vuoksi eivät uskaltaneet enää tulla kirkkoon.
Vastavuoroisesti olemme saaneet näiltä seurakunnilta tulkkiapua tapahtumiimme. Sauella olemme tukeneet myös alkavaa kirkon rakentamista.
Latviassa olemme vierailleet Jegabpilsin helluntaiseurakunnassa ja vastaavasti pastorin perhe on käynyt Suomessa useana kesänä. Heidän avullaan olemme voineet vierailla myös alueen vankilassa ja useissa kristillisissä päihdekuntoutuskeskuksissa. Olemme saaneet toimittaa apua seurakunnan diakoniatyöhön ja olemme seuranneet heidän ponnistelujaan, kuinka vanhasta urheiluhallista on korjattu seurakunnalle sopivia tiloja. Pastori Andris Oppengeims kertoo, että koronasta ja muista haasteista huolimatta seurakunta kasvaa koko ajan.
Latviassa olemme vierailleet myös Kärkun luterilaisessa seurakunnassa lähellä Viron rajaa ja toimittaneet sinne apua diakoniatyöhön. Kun Latvia itsenäistyi, alkoi Kärkussa oman kirkon rakennushanke. Seurakuntalaiset kaatoivat puut metsästä ja rakensivat kirkkonsa vapaaehtoisvoimin. Erityisen kaunis on Kärkun kirkon alttari.
Työ muissa laitoksissa
Matkamme varrella on vierailtu Venäjällä monenlaisissa laitoksissa. Tällä hetkellä kohteenamme on Viipurissa Inkerin kirkon alaisena toimiva katulastenkoti Dikoni. Siellä asuu 15 – 20 lasta, joista suurin osa käy koulua, mutta mukana on myös joitain pikkusisaruksia. Näiden lisäksi koti huolehtii ns. päivälapsista, joita käy kodissa ruokailemassa.
Koti tukee lasten harrastuksia monin tavoin. Erityisesti judo on ollut suosittua ja lapset ovat tuoneet kilpailuista monia mitaleja. Kodista pidetään yhteyttä myös vanhempiin ja tuetaan perheen kehitystä siihen suuntaan, että lapsi voisi palata kotiin.
Virossa olemme tukeneet pitkään Peetelin sosiaalikeskusta. Siellä asuu orpoja ja huostaan otettuja lapsia.
Päiväkeskus tarjoaa ruokaa ja sosiaalista tukea sitä tarvitseville lapsille.
Käytännössä Peetel tukee eri tavoin noin seitsemää kymmentä lähialueen perhettä. Erityisen suosittuja ovat Peetelin järjestämät lasten ja nuorten kesäleirit. Peetelin historia on mielenkiintoinen näkymä Viron valtion ja kirkon lähihistoriaan.
Tartossa kohteenamme on ollut vapautuneiden vankien koti, jota hoitaa Tarton vankilan pappi Olavi Ilumets. Koti on tärkeä, sillä Virossa kriminaalihuoltotyö on vasta kehittymässä.
Latviassa olemme vierailleet Valkassa (rajakaupunki Viron Valgan kanssa). Siellä tutustuimme kolmeen naiseen, jotka kaikki työskentelevät kunnan sosiaalityön eri tehtävissä. He perustivat Hearts Response yhdistyksen, joka toimii alueen vanhusten ja lasten hyväksi. Vaatetavaran lisäksi olemme toimittaneet heille jopa huonekaluja kodin koneita Pisara Kirppikseltä.
Petelin kirkon ja sosiaalikeskuksen historiaa
Kirkko rakennettiin Pelgulinnan aluelle Tallinnan länsiosaan viime vuosisadan alkupuolella lahjoitusvaroin.
Sen yhteyteen rakennettiin kirkkoherran asunto, kellari annettiin nuorten käyttöön.
Neuvostoliiton aikana kirkon sisusta tuhottiin, kun siitä tehtiin elokuvastudio. Kirkon torni purettiin, ikkunat muurattiin umpeen ja kuoroparvi erotettiin väliseinällä. Osa omaisuudesta takavarikoitiin, osa ryöstettiin. Neuvostoajan päätyttyä lämmitysjärjestelmä ja viemärit olivat huonossa kunnossa, osa kattoa oli romahtanut ja kellari täynnä vettä.
Vuonna 1993 seurakunta perustettiin uudelleen. Vuodesta 1996 lähtien Avo Yprus toimi kirkkoherrana ja loi Peetelistä sosiaalikeskuksen. Hän aloitti työn läheisen Koplin katulasten parissa vieden heille ruokaa ja vaatteita. Aluksi lapset eivät halunneet tulla lähelle, mutta vähitellen yhteys syntyi. Jossain vaiheessa lapset tulivat jo kirkon kellariin yöksi kosteudesta huolimatta, sillä he sanoivat, että siellä heillä on turvallisempaa kuin kaduilla. Myös työttömiä ja kodittomia autettiin.
Kirkon korjaustyöt aloitettiin yksityisten lahjoittajien ja järjestöjen avulla. Kirkkoherran asunnon paikalle rakennettiin päiväkeskus, missä lapset saivat ruokaa, vaatteita ja peseytymismahdollisuuden. Lapsille rakennettiin myös yöpymistiloja ja luvattiin, että he saavat muuttaa sinne, jos lupaavat mennä kouluun joka päivä. Vähitellen asukkaiden määrä lisääntyi.
Kirkkosalissa toimi päiväkeskus niille, jotka eivät vielä menneet kouluun tai niille, jotka asuivat kodeissaan.
Isot pojat, jotka olivat liian vanhoja aloittaakseen koulunkäynnin, saivat luvan asua kellarissa. Pojat aloittivat suuren työn seinien kunnostamiseksi ja maalaamiseksi sekä avasivat umpeen muuratut ikkunat. Palkkana oli vain ruoka ja katto pään päällä. Materiaalien hankkimiseen saatiin avustuksia Suomesta, Norjasta ja Saksasta. Myöhemmin remonttifirma tuli mukaan työhön ja niin saatiin kirkon yhteyteen Kristillinen lastenkoti ja Katulasten päiväkeskus ja turvakoti. Samalla kirkko toimii noin 70 köyhän perheen sosiaalikeskuksena, missä hengellisen työn lisäksi jaetaan avustuksia ja järjestetään tapahtumia.
Kirkkosalia korjattiin vähitellen. Välikatto purettiin ja kaunis holvikatto entisöitiin. Kirkon torni rakennettiin uudelleen ja nostettiin paikalleen 21.11.2006. Kerrotaan, että seurakunnan vanhin, 95-vuotias Agnes, tuli paikalle hyvissä ajoin ja seurasi vilttiin kääriytyneenä historiallista tapahtumaa.
Vanhassa talonmiehen asunnossa on toiminut vuodesta 1994 alkaen Rikosuhripäivystys auttaen tukihenkilöiden avulla rikosten uhreja takaisin normaaliin elämään.
Kirkossa pidetään sekä viron että venäjänkielisiä jumalanpalveluksia, iltarukoushetkiä ja isoäitien aamupalveluksia. Seurakunnassa toimii myös kirkkokuoro, lasten musiikkiyhtye ja pyhäkoulu. Avo Yprus on nykyään Viron kirkon diakoniajohtaja ja Harkkujärven kirkon kirkkoherra. Hänen sydämellään on ollut myös vankilatyö ja vapautuvien auttaminen.
Huikaiseva historia ja hengästyttävää toimintaa!
RYHMÄN HISTORIAA
Alku Riihimäen Idäntyössä
Osa ryhmän jäsenistä aloitti Pietarin vankilatyön Riihimäen seurakunnan Idäntyön yhteydessä vuonna 1996. Mukana oli myös Espoonlahden seurakunnan pappi.
Riihimäen ryhmästä Tampereen ryhmäksi
Vuoden 1997 alussa osa Riihimäen ryhmässä olleita muodosti Tampereen seurakuntayhtymän alaisen Idäntyön ryhmän, vetäjänä Merita Saajos Tampereelta. Mukana oli jäseniä Espoosta, Kouvolasta ja Riihimäeltä. Tampereen ryhmä kävi työvuosinaan kaikissa Pietarin alueen vankiloissa ja keskitti sitten työnsä seuraaviin vankiloihin: Jablonevka, Obuhovo, Gaza, Lebedeva, Sablino ja Krest. Vankiloiden lisäksi ryhmän kohteita olivat katulasten tukikodit sekä eräät lasten- ja vanhusten laitokset. Matkoja tehtiin 9 – 10 vuodessa.
Työn keskeinen tavoite oli hengellinen työ vankiloissa, mahdollisuuksien mukaan tuettiin myös vapautuvia vankeja ja heidän perheitään. Kohteisiin tuotiin humanitaarista apua tullimääräysten puitteissa.
Pysyväksi kohteeksi vankiloiden ohella muodostui Pietarhovin alueella oleva 200 vammaisen lapsen internaattikoulu. Koululle tuotiin vaatteita ja urheilutarvikkeita, 90-luvun puolella sitä tuettiin jopa lääkehankinnoissa. Orvoille lapsille hankittiin kummeja Suomesta.
Tampereen ryhmästä Pisaraan
Vuoden 2009 alussa tamperelainen vetäjä päätti työjaksonsa Pietarin vankiloissa. Ryhmän muut jäsenet halusivat jatkaa työtä, joten keskeiseksi kysymykseksi nousi organisoituminen tilanteessa, jolloin vankilaviranomaiset olivat uusimassa yhteistyösopimuksiaan ryhmien kanssa. Tuolloin liityttiin Pisaran alle omaksi ryhmäksi, sillä työnäky Pisaran kanssa oli yhteinen ja yhteistyötä oli tehty jo mm. asunnon puitteissa.
Pisaran alla on iloittu yhteistyöstä yli ryhmärajojen ja siitä, että alkuvuosina Pekka Vauromaa toimi ryhmän kuljettajana.
ESPOON – KOUVOLAN RYHMÄ TÄNÄÄN
Espoon – Kouvolan ryhmä toimii Pisaran sääntöjen mukaisesti humanitaarisen avun viejänä kristilliseltä pohjalta. Kohdemaina ovat Viro ja Venäjä. Osa sen jäsenistä aloitti toiminnan Pietarin vankilatyönä v. 1996. Venäjä sulki vankilat ulkomaalaisilta v. 2011, mutta vähän sitä ennen Viro avasi meille ovet vankiloihinsa.
Ryhmä käy edelleen Venäjällä kristillisissä päihdekodeissa ja joissain lasten laitoksissa. Virossa työtä tehdään vankiloissa ja kristillisissä päihdekodeissa.
Ryhmässä on jäseniä sekä Suomesta että Virosta. Matkoja tehdään 8 – 10 vuodessa.
Ryhmän perusjäsenet ovat:
Tuula Tapanainen (ryhmän vetäjä), Susanna Nikula ja Anja Saloheimo Espoosta
Paula Granqvist, Timo Granqvist, Marianne Jämsä ja Kaarina Suutari Kouvolasta
Reino Letonsaari Ristiinasta
Heli Karjunen Lahdesta
Leena Kontula Helsingistä
Virosta vakituisina jäseninä ovat olleet Anu Väliaho, Veikko Määttä ja Antti-Pekka Mustonen.
Ryhmän tulkkeina toimivat Hilma Gutzan, Tamara Närhi, Sveta Honkonen, Anu Väliaho, Antti-Pekka Mustonen ja Anna Mishina. Antti-Pekka on myös toiminut auton kuljettajana Virossa.
Matkalla voi olla mukana myös vierailijoita tai Pisaran muiden ryhmien jäseniä. Iloitsemme ryhmien välisestä hyvästä yhteistyöstä.
Vankilatyö
Vankilatyötä tehdään kaikissa Viron vankiloissa. Käytännössä on keskitytty Tallinnan, Harkun ja Tarton vankiloihin. Vankeusaika muodostuu usein henkisesti raskaaksi, kun pohja normaalilta elämältä on pudonnut pois; miten jatkaa vapautumisen jälkeen, miten elämä voi muuttua. Näihin vankien kysymyksiin pyrimme vastaamaan hengelliseltä pohjalta ja tukemaan heidän jaksamistaan. Käytännössä tuemme myös Tarton vapautuvien vankien kotia.
Kristillinen päihdetyö
Haluamme tukea kristillisiä päihdekoteja taloudellisesti, mutta ennen kaikkea niiden asukkaita heidän taistelussaan päihteettömään elämään. Vakituisia kohteitamme ovat olleet Popovkan ja Ust-Ishoran päihdekodit Pietarissa, Elämän Koti järjestön kaksi päihdekotia Viipurissa ja Ymeran päihdekoti Lasnamäellä Virossa.
Työ muissa laitoksissa
Pitkäaikainen kohteemme on ollut vammaisten lasten internaattikoulu Pietarissa. Makeisten ja lelujen lisäksi olemme toimittaneet koululle heidän pyytämiään vaatteita ja käsityötarvikkeita. Pidämme myös ”pyhäkoulutunnin”, johon lapset voivat osallistua lauluillaan.
Toinen vakiokohteemme on Viipurin katulasten koti Dikoni, jonne tuomme hedelmiä, makeisia ja muita heidän pyytämiään tarvikkeita. Myös heidän kanssaan pidetään ”pyhäkoulutunti” lauluin, leikein ja rukouksin.
Työn tukijat
Ryhmän työtä ovat tukeneet Espoonlahden ja Kouvolan seurakunnat kolehdein ja budjettivaroin.
Olemme myös iloinneet yksityisistä lahjoittajista, minkä Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa mahdollistaa.
Ryhmän yhteystiedot:
Eeva Halme, 0503522792, eeva_halme@yahoo.se
Työ Venäjällä
Teemme Venäjälle noin viisi matkaa vuodessa ja perinteisesti muutama niistä on nuortenmatka. Tätä nykyä matkustamme Pietariin yleensä tilaustaksilla ja paikan päällä ystäviemme kyydillä. Kohteita ovat päihdekuntoutuslaitokset, turvakoti äideille ja lapsille, vanhainkoti sekä muutama seurakunta. Majoitumme seurakuntien tiloissa.
Avainhenkilömme Pietarissa on paikallinen inkeriläinen tulkki, joka pitää yhteyttä kohteisiimme sekä sopii vierailuajat ja kyydit. Ryhmämme mukana kulkee myös kitaristi sekä useinkin joku entinen vanki tai päihdekuntoutuja kertomassa elämänmuutoksestaan.
Toiminnassa on alusta alkaen ollut mukana suomalaisia nuoria, joiden panos otetaan erittäin innostuneesti vastaan. Ohjelmistoon sisältyy runsaasti havainnollisuutta esim. pantomiimeja ja pieniä näytelmiä. Käynnit ovat myös nuorille itselleen hyvin merkityksellisiä ja avartavia.
Tuliaisina viemme jalkineita, vaatteita, leluja, vuodevaatteita sekä invaliditarvikkeita tullimääräysten sallimissa rajoissa sekä paikan päällä hankkimiamme ruoka-ja lääketarvikkeita.
Mahdollisuuksien mukaan tuemme kohteitamme myös taloudellisesti. Sydäntämme lähellä ovat erityisesti ne seurakunnat, jotka jalkautuvat syrjäytyneiden pariin.
Vihdin ryhmä
Suomen lomia
Kesäisin monet venäläiset ystävämme ovat lomailleet puheenjohtajan saarimökillä. Vieraat kehuvat kilvan erityisesti veden ja myös ilman puhtautta – olipa kyseessä vankilaviranomainen tai vapautunut vanki tai vapaaehtoistyöntekijä.
Työ Virossa
Yhdyshenkilö: Tarja Kauppinen tarja.kauppinen61@gmail.com
Virossa käymme pari kertaa vuodessa, aluksi Haljalan seurakunnassa kirkkoherra Margit Nirgin luona vieden humanitaarista apua seurakunnan sosiaalitoimeen ja Aasperen vanhainkotiin.
Nykyään Margit Nirgi toimii Virun Nikulan seurakunnassa.
Lisäksi olemme toimittaneet useita kuormia humanitaarista apua kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville perheille ja mm. asunnottomille Tallinnan Pelastusarmeijan kautta. Pisarakirje 2019 heinäkuu
Matkakertomukset löytyvät Pisarakirjeistä.
Kirpputoritoiminta
Pisara Kirpputori, Kappelitie 1, Nummela, avoinna ke-pe-la klo 10-14
Yhdyshenkilöt Eeva Halme puh. 0503522792, eeva__halme@yahoo.se
Riitta Sinervo puh. 0503374563, riitta.sinervo@gmail.com
Pisaralle lahjoitettuja vaatteita säilytettiin aluksi ryhmäläisten kodeissa. Kirpputori-idean äiti oli yhdistyksen perustajajäsen Sirkku Haverinen, joka alkoi pitää myyntipöytiä lohjalaisilla kirpputoreilla. Vuonna 2000 Vihdin seurakunta tarjosi meille korvauksetta mahdollisuuden pitää kirpputoria Nummelan seurakuntakeskuksen tontilla sijaitsevan ns. Pysäkkitalon yläkerrassa. Myytävänä on etupäässä vaatteita, jalkineita, laukkuja, urheiluvälineitä, leluja, kirjoja, liinavaatteita, astioita sekä muuta kodin irtaimistoa. Tilojen rajallisuuden vuoksi emme voi juurikaan ottaa vastaan huonekaluja.
Vuosien varrella suuri joukko vapaaehtoisia on työskennellyt kirpputorilla myynti- ja lajittelutehtävissä. Useiden vuosien ajan vastuuhenkilönä toimi Marja-Leena Peltola, ja tällä hetkellä vastuu hoidetaan yhteistoiminnallisesti.
Lahjoitustavaran myynnillä katetaan matka-, tulkki- ja muusikkokulut sekä tuetaan käyntikohteita taloudellisesti. Pisarakirje 2021 maaliskuu
Vuosina 2002 – 2019 meillä oli lisäksi myyntipiste Someron Putiikki-kirpputorilla ja tavarankeräyspisteenä ns. Pikkupappila. Toiminnan historiaa: avustustavara
Avustustavaran varastointi ja kuljetukset
Vuodesta 2005 lähtien olemme varastoineet lähtevät tavarat Pekka ja Raili Ketolan navetanvintille Huhmariin lähelle Nummelaa.
Kuljetettava tavara lajitellaan talkoovoimin ja pakataan tullimääräysten mukaisesti. Kuhunkin pakkaukseen merkitään paino ja avustuskohde. Jotkut venäläiset yhteistyökumppanimme noutavat myös itse tavaraa varastostamme suuriakin määriä.
Tallinnan Pelastusarmeijaan sekä Hiidenmaalle olemme toimittaneet tavaraa ystävien mukana.
Vuonna 2015 Ukrainan pakolaisten apu -projekti tarvitsi kiireellisesti Hyvinkäälle lisävoimia kontinpakkaukseen. Tuolloin Vihdin seurakunta oli majoittanut pakolaisia kesäkotiinsa Riuttarantaan, ja sieltä ryhmä miehiä lähti Pisaran kyydillä apuun. Siitä pitäen meillä on ollut maahanmuuttajia mukana tavaransiirtotehtävissä.
Vihdin ryhmä
Toimintamme painottuu ennalta ehkäisevään työhön, päihdetyöhön ja yhteydenpitoon seurakuntiin. Kohteissa pidämme läsnäolijoiden ikään soveltuvan hengellisen tilaisuuden runsaan musiikin kera. Usein ohjelmaan sisältyy pantomiimi tai muu elävöittämistapa.
Tuliaisina viemme pääasiallisesti lahjoitustavaraa kohteesta riippuen, esim. jalkineita, sukkia, vaatteita, vuodevaatteita, urheiluvälineitä, pehmoleluja sekä pientä tarjoilua. Humanitaarisen avun vientiä rajoittaa Venäjän tuontikiintiö 35 kg/matkustaja.
Toiminta rahoitetaan pääosin kirpputorituotoilla ja kannatusmaksuilla. Myös Vihdin seurakunta tukee toimintaamme esim. kolehtituotoin sekä antamalla kirpputoritilat käyttöömme korvauksetta.
Ryhmän vetäjä: Eeva Halme. Osallistujina suomalaisten lisäksi paikallinen tulkki sekä kitaristi. Monasti mukana entisiä vankeja tai päihteidenkäyttäjiä käyttämässä todistuspuheenvuoroja.
Matkoja tehdään vuosittain noin viisi. Kuljemme joko yksityisellä pienoisbussilla tai taksibussilla, joilloin meitä Pietarin alueella kuljettavat paikalliset seurakuntalaiset henkilöautoillaan.
Yöpyminen Haapakankaan inkeriläisseurakunnan tiloissa.
Lapsi- ja nuorisotyö
Vierailemme säännöllisesti muutamassa koulukodissa, joissa pidämme hengellisen tilaisuuden, jossa runsaasti musiikkia, useinkin pantomiimi tai muuta havainnollistavaa. Tuliaisina askartelu- ja urheiluvälineitä, makeaa suuhunpantavaa sekä esim. pehmoleluja.
Akkuratovan suljetussa poikakodissa Pietarin kaupungin alueella olemme käyneet yli kymmenen vuoden ajan. Useimmilla pojilla katulapsitausta.
Nazian koulukoti on toinen vakiokohteemme. Normaalin koulun yhteydessä toimiva asuntola huostaanotetuille lapsille ja nuorille, joilla traumaattinen tausta. Keväällä 2014 sieltä kävi ryhmä Nummelassa. Koulun taidokkaita käsi- ja askartelutöitä oli näytteillä seurakuntakeskuksessa.
Ukrainan lapsityö Slava Kapitonov
Paihde ja narkomaanikodit
Laupias Samarialainen -kodit asunnottomille. Uusi sato -seurakunnan alaisina toimii viisi kerrostalokaksiota erikseen miehille ja naisille. Ne tarjoavat turvallisen asumisen ja seurakuntayhteyden muualta Pietariin muuttaneille sekä vankilasta vapautuneille. Tässä toiminnassa yhdistyvät ennalta ehkäisy ja kuntoutus. (linkki historiaan)
Popovkan huumevieroituskoti miehille Pietarin lähistöllä. Tuemme mahdollisuuksien mukaan naistenkodin rakennushanketta. Tarjoamme myös kesäisin henkilökunnalle mahdollisuuden virkistäytymiseen suomalaisella kesämökillä.
Sablinon huumevieroituskoti miehille
Tosnon seurakunta, joka valmistelee kirkkonsa yläkertaan majoitustiloja asunnottomille. Avustamme hanketta materiaalisesti mahdollisuuksien mukaan.
Seurakunnat ja vanhukset
Haapakankaan seurakuntaan, jossa majoitumme, toimitamme vaatteita seurakunnan diakoniatyölle, samoin kuin Valkeasaaren, Pushkinin ja Tosnon seurakuntaan
Vanhustensairaalan kroonikko-osastolle viemme sairaalatarvikkeita ja lämpimiä vaatteita esim. sukkia.
Toiminnan taustaa
Työ alkoi yhdessä Riihimäen Idäntyön kanssa 1997, jolloin painopiste oli vankilatyössä Pietarin alueella. Itsenäinen Pisara ry perustettiin 9.9.1999. Vankiloissa käytiin vähintään kerran kuussa aina vuoteen 2011 saakka jolloin Venäjän viranomaiset kielsivät vankilakäynnit ulkomaalaisilta
Siltaryhmä
Ukrainan pakolaisten apu
Katso Ukrainan pakolaisten apu -sivusto
